Pieni, pienempi, yrittäjän eläke
julkaistu 12. lokakuuta 2011 klo 9:00
Yrittäjät ovat yli-ihmisiä, jotka eivät sairastu? Koska ei ole varaa sairastua?
Syysloma sujui jälleen kerran erittäin mukavissa merkeissä. Kävin mökillä Itä-Suomessa ja tapasin samalla vanhoja savolaisia kavereitani. Yksi yrittäjäkavereistani asuu Siilinjärvellä, mutta hän olikin sairaslomalla. Mitä ihmettä? Eiväthän yrittäjät koskaan sairasta?
Minun mielestä yrittäjien lakisääteinen eläkevakuutus (YEL) on tärkein osa yrittäjän turvaverkkoa.
Erityisesti sen takia, koska YEL-työtulo määrää useiden sosiaaliturvan perusetuuksien määrän euroissa. Yrittäjät vastaavat itse sosiaaliturvan ja tulevan eläkkeensa määrästä.
YEL turvaa toimeentulon säilymisen kohtuullisena, kun työansiot loppuvat vanhuuden, työkyvyttömyyden tai perheen huoltajan kuoleman takia. Monelta tuppaa harmittavasti unohtumaan, että yrittäjän YEL-vakuutukseen ilmoitettu työtulo vaikuttaa myös yrittäjän perusetuuksien määrään – hyvänä esimerkkinä sairauspäivärahat.
Selviääkö Siilinjärven isäntä 23,75 eurolla päivässä?
Suomen eläkejärjestelmän historia voidaan katsoa alkaneeksi 1870-luvulla virkamiesten eläkkeistä. Virkaeläkkeet kuvastivat aikansa sääty-yhteiskuntaa, eläkkeet olivat yhteiskunnan eliitin herkkua. Tänä päivänä työeläkkeet ovat kaikkien työtätekevien etuus, myös yrittäjien.
Yrittäjät ottavat tuloihinsa nähden liian pienen YEL-vakuutuksen, kuten Eläketurvakeskuksen keskustelualoitteista selviää. Tämä johtaa siihen, että yrittäjien eläkkeet ovat palkansaajia heikompia ja sosiaaliturvassa on aukkoja. Esimerkiksi 10 000 euron YEL-työtulolla saa yrittäjä 23,75 euroa sairauspäivärahaa KELAn laskurin mukaan. Selviytyykö Siilinjärven isäntä tällä juoksevista kuluista? Ruokittavana on 5 lasta ja vaimo. Onneksi yrittäjät sairastavat normaaleja ihmisiä vähemmän ja ovat työkykyisiä 24/7?
Kaverini on jälleen sorvin ääressä. Onneksi hänen turvansa oli mitoitettu tasolle, jolle se hänen työpanoksellaan oikeasti kuuluu, ja sairastumisen varalta turva oli kunnossa. Nuorena yrittäjänä hän ei YEL-työtuloa arvioidessaan ole juurikaan ajatellut tulevaa eläkettään, vaan sosiaaliturvaa. Tämän ymmärrän hyvin, onhan itselläni vielä työuraa jäljellä vähintään 35 vuotta…
Syksyn aikana suosittelen yrittäjiä käymään vakuutusyhtiön kanssa läpi oman sosiaaliturvan tason. Yrittäjä – sinä olet tärkein.
Tuomas Jäntti
Titteli: Yhteysjohtaja
Ikä: 31
Koulutus: Kauppatieteiden maisteri
Perhe: Avoliitossa
Harrastukset: Golf, lukeminen
Motto: Hyvällä sykkeellä, ilon kautta!
Avainsanat: eläketurva, sosiaaliturva, YEL, yrittäjyys, yrittäjä, yrittäjän hyvinvointi
Miksi yrittäjä lihottaisi valtion (ja vakuutusyhtiön) kassaa yhtään ylimääräistä, kun kerran muutenkin luottaa muita enemmän kykyynsä selvitä omin voimin ja haluaa päättää toimentulostaan itse? Jokainen päättää omalla kohdallaan, minkä verran luottaa valtion bisneksentekokykyyn ja armeliaisuuteen sitten omina eläkepäivinä…
Henki-, työkyvyttömyys-, eläke- ja sairauskuluvakuutukset saa sentään kilpailutettua ja räätälöityä, suorasta sijoittamisesta puhumattakaan, yeliä ei.
Yrittäjät osoittavat maksutasollaan mikä lakisääteisen ansiosidonnaisen turvan todellinen kysyntä on kun sen voi itse määrittää.
Kiitos kommenteista! Kaiken a ja o on, että yrittäjä on tietoinen tulevaisuudessa maksettavan eläkkeen tasosta (mukaan lukien työkyvyttömyyseläke) ja sosiaaliturvasta. YEL-vakuutuksen hyvyys tulee juuri siinä esiin, että maksujen ja etujen tason pystyy yrittäjä määrittelemään hyvinkin joustavasti.
Kommenteissa tulee esille muutama olennainen asia:
1) yrittäjät lienevät keskimääräistä palkansaajaa luottavaisempia omiin kykyihinsä kerätä itse puskuria eläkepäiviä ja pitkäaikaista sairastamista tai työkyvyttömyyttä varten ja
2) YEL-tasoon eläkkeellä ei luoteta. Ennakko-oletus on, että elinaikaodotusleikkuri leikkaa nyt vaikkapa 35-vuotiaan yrittäjän eläkettä niin paljon, että itse sijoittamalla pääsee parempaan tuottoon. Lisäksi eläkeiän oletetaan koko ajan nousevan.
Ykköskohta ei ole pelkästään negatiivinen – hullua uskoa itseensä tarvitaankin, jos meinaa yrittäjänä pärjätä. Kakkoskohta sen sijaan on koko eläkejärjestelmän kannalta huolestuttava. Niin kuin Olli sanoi, “Yrittäjät osoittavat maksutasollaan, mikä lakisääteisen ansiosidonnaisen turvan todellinen kysyntä on kun sen voi itse määrittää”.
[...] toistan saman neuvon kuin viime blogikirjoituksessani: Jottei vanhuuspäivien eläkelimppu jää kapeaksi, kannattaa varmistaa, että turvaverkko eli YEL [...]