Artikkelit avainsanalla ‘motivaatio’
Lisäeläkkeet eivät johdon yksinoikeus
Helmiina Wihuri, palvelujohtaja, Henki-Tapiola - toukokuu 16, 2012Työnantajan maksamat lisäeläkkeet puhututtavat taas. Valtionvarainministeri Jutta Urpilainen totesi MTV3:n haastattelussa 10.5.2012, että valtionyritysten johdon lisäeläkkeistä voitaisiin luopua. Hänen mielestään lisäeläkkeet eivät palkitse hyvästä työstä, vaan ne ovat vain eläkepäivien lisäansioita. Hän viittaa siihen, että näillä henkilöillä työeläkekin on varsin hyvä. Näin ehkä onkin, mutta onko tosiaan niin, etteivät lisäeläkkeet palkitse hyvästä työstä? Johto ei suinkaan ole ainoa kohderyhmä lisäeläkkeille, vaan työnantajat ottavat lisäeläkkeitä monenlaisille henkilöstöryhmille.
- Lisäeläke on porkkana, jota suomalainen työntekijä tutkitusti arvostaa. Hyvä kohde ovat hoiva-alan työntekijät, joita ikääntyvä yhteiskuntamme tarvitsee yhä enemmän.
Työnantajan maksamat lisäeläkkeet puhututtavat taas. Valtionvarainministeri Jutta Urpilainen totesi MTV3:n haastattelussa 10.5.2012, että valtionyritysten johdon lisäeläkkeistä voitaisiin luopua. Hänen mielestään lisäeläkkeet eivät palkitse hyvästä työstä, vaan ne ovat vain eläkepäivien lisäansioita. Hän viittaa siihen, että näillä henkilöillä työeläkekin on varsin hyvä. Näin ehkä onkin, mutta onko tosiaan niin, etteivät lisäeläkkeet palkitse hyvästä työstä? Johto ei suinkaan ole ainoa kohderyhmä lisäeläkkeille, vaan työnantajat ottavat lisäeläkkeitä monenlaisille henkilöstöryhmille.
Lisäeläkkeillä palkitaan muitakin kuin johtoa
Johto ei suinkaan ole ainoa kohderyhmä lisäeläkkeille, vaan työnantajat ottavat lisäeläkkeitä monenlaisille henkilöstöryhmille. Näitä ryhmiä voivat olla esimerkiksi erilaiset ammattiryhmien erikoisosaajat. Jollain aloilla voi olla vaikeaa saada tai pitää osaavaa työvoimaa. Tärkeä tulevaisuuden kohderyhmä on hoiva-alan työntekijät, joita ikääntyvä yhteiskuntamme tarvitsee jatkossa yhä enemmän.
Lisäeläkkeet toimivat myös strategisen palkitsemisen välineenä – sovittujen tavoitteiden toteutuessa kannustimena voidaan maksaa lisäeläkemaksua. On myös yrityksiä, joissa koko henkilöstön lakisääteistä eläkettä on täydennetty lisäeläkkeellä. Tällaiset yritykset haluavat pitää hyvää huolta työntekijöistään ja varmistaa hyvän työnantajakuvan kilpailluilla markkinoilla.
Suomalaiset arvostavat lisäeläke-etuuksia
Tapiola-ryhmä teetti työtä ja työtyytyväisyyttä koskevan kyselyn Otantatutkimuksella vuonna 2009. Kolme neljästä vastaajasta piti erittäin tai melko palkitsevana sitä, että työnantaja tarjoaa työntekijälle lakisääteistä paremman eläketurvan. Se, että työnantaja on kiinnostunut työntekijän hyvinvoinnista myös työuran jälkeen, on osoitus arvostuksesta.
Miten lisäeläke palkitsee?
Lisäeläke tuo taloudelliselle turvalle jatkuvuutta myös työuran jälkeen. Pitkäaikaisten vaikutustensa takia lisäeläke voikin toimia esimerkiksi bonuksia tehokkaammin sitouttamisen ja palkitsemisen keinona.
Näyttäisi siltä, etteivät lisäeläkkeen saajat jää muita aikaisemmin eläkkeelle. Asiaa tutkittiin ennen edellistä verouudistusta (Ks. Määttänen Niku: Vapaaehtoiset eläkevakuutukset, verotus ja eläkkeelle siirtyminen. ETLA:n keskusteluaiheita 1018.) Silloin lisäeläkkeen saajat jatkoivat työelämässä jopa hieman pidempään kuin suomalaiset keskimäärin. Toisaalta lisäeläke voi joskus tarjota sen kaivatun jouston, jos jaksaminen lakisääteiseen eläkeikään saakka tuntuu mahdottomalta.
Työnantajan mahdollisuuksia ei tule kaventaa
Työnantajan ottamien lisäeläkkeiden ympärillä käytävässä keskustelussa pitää nähdä koko kuva. Lisäeläkkeet eivät ole johdon yksinoikeus, vaan valveutuneet työnantajat tarjoavat niitä monenlaisille henkilöstöryhmille. Olisikin tärkeää, ettei työnantajien mahdollisuuksia kannustaa työntekijöitä ainakaan kavennettaisi.
Yrittäjä ei epäonnistu koskaan!
Tommi Elomaa, yksikönjohtaja, Yksityistalousyksikkö - toukokuu 9, 2012Thomas Edison ei mielestään epäonnistunut koskaan. Vaikka sähkölampun luomisprosessi vaati lukuisia toimimattomia kokeiluja, sinnikkäästi jatkamalla hän lopulta onnistui. Hän totesikin: ”En ole koskaan epäonnistunut – löysin 10 000 tapaa, jotka eivät toimi.” Suomalainen yhteiskunta ei useimmiten ole yhtä ymmärtäväinen yrittäjälle, joka ei vielä ole löytänyt sitä toimivaa tapaa.
Edison: ”Nerous on yksi prosentti ideaa ja 99 prosenttia hikeä.”
Thomas Edison ei mielestään epäonnistunut koskaan. Vaikka sähkölampun luomisprosessi vaati lukuisia toimimattomia kokeiluja, sinnikkäästi jatkamalla hän lopulta onnistui. Hän totesikin: ”En ole koskaan epäonnistunut – löysin 10 000 tapaa, jotka eivät toimi.”
Suomalainen yhteiskunta ei useimmiten ole yhtä ymmärtäväinen yrittäjälle, joka ei vielä ole löytänyt sitä toimivaa tapaa. Osin tämä johtuu myös siitä, että usein arvioimme yrittäjän onnistumista vain taloudellisten mittarien kautta. Tuntemani yrittäjät ovat taloudelliselta menestykseltään hyvin erilaisia. Osa on tehnyt miljoonia, osa pärjää erittäin hyvin, osa elää kädestä suuhun ja osalla on pakko olla yrittäjyyden lisäksi muu työ, jotta saa ruokaa pöytään. Mutta kukaan heistä ei koe epäonnistuneensa. Päinvastoin. He ovat kaikki saaneet kokea yrittäjinä ihan muunlaista kasvua kuin palkkatyöläiset:
- Konkreettinen vastuu omasta toimeentulosta
- Enemmän mahdollisuuksia työn ja vapaa-ajan tasapainottamiseen
- Mahdollisuus toteuttaa itseään silloin kun harrastus on muuttunut yrittäjyydeksi
- Edellä mainituista johtuva parempi ymmärrys omista vahvuuksistaan ja heikkouksistaan
- Ylpeys oman työn tuloksista
Tippa ideaa, ämpärillinen hikeä
Edison: ”En tehnyt päivääkään työtä elämässäni. Pidin vain hauskaa."
Toivoisin, että jokainen yrittäjä pystyisi tuntemaan kasvua jollain mittarilla. Ja oppimaan myös niistä yrityksistä, jotka eivät toimineet. Erehdysten kautta se Edisonkin oppi. Toinen hänen lauseensa olikin: ”Nerous on yksi prosentti ideaa ja 99 prosenttia hikeä.” Mutta myös Edison ymmärsi yrittämisen muun palkitsevuuden sanoessaan, että palkitsevimpia kokemuksia olivat ne, joita hän sai ennen muiden noteeraamaa menestystä. Hän ei mielestään tehnyt koskaan päivääkään työtä – kaikki oli ollut hauskanpitoa.
Verkosta muuten löytyy niin paljon Edison-lainauksia, että jos ne ovat kaikki hänen sanomiaan, mies on kyllä ollut melkoinen lausuntoautomaatti!
Taidolla, ei tuurilla
Merja Wälkkilä, markkinointipäällikkö, Yksityistalousyksikkö - huhtikuu 18, 2012Lapsuuden talvista pohjoisesta tulee mieleen omat ihanan lämpimät, punaiset huopatossut. Eivätpä palelleet varpaat talvipakkasilla. Viime viikolla jakamassa vuoden 2012 valtakunnallista Taito-palkintoa Huopaliike Lahtisille. Palkinto on jaettu joka toinen vuosi vuodesta 2004, ja Tapiola-ryhmä on lahjoittanut joka kerta merkittävän rahapalkinnon ja ollut mukana palkitsemassa suomalaisia menestystarinoita.
Lahtiset ovat näyttäneet, että supisuomalainen huopatossumuoti kestää aikaa. Lämpimät onnittelut Taito-palkinnon voittajille. (kuva: www.lahtiset.fi)
Lapsuuden talvista pohjoisesta tulee mieleen omat ihanan lämpimät, punaiset huopatossut. Eivätpä palelleet varpaat talvipakkasilla. Viime viikolla olin jakamassa vuoden 2012 valtakunnallista Taito-palkintoa Huopaliike Lahtisille. Palkinto on jaettu joka toinen vuosi vuodesta 2004, ja Tapiola-ryhmä on lahjoittanut joka kerta merkittävän rahapalkinnon ja ollut mukana palkitsemassa suomalaisia menestystarinoita.
Olen kokenut erittäin antoisaksi olla mukana Taito-raadin työskentelyssä jo kolme kertaa, vuosina 2008, 2010 ja 2012. Se on ollut hienon tilaisuus nähdä läpileikkaus suomalaisen käsityöyrittäjyyden kehittymisestä.
Taito palkitsee kotimaiset käsityömenestyjät
Taito-palkinnolla halutaan tuoda julkisuuteen menestyviä ja omaleimaisia käsityöyrityksiä. Palkitsemisperusteina ovat mm.
- Yrityksen ammattimainen toimintatapa ja kannattavuus
- Tuotteiden omaleimaisuus
- Korkeatasoinen muotoilu ja laatu
- Eettinen ja kestävän kehityksen periaatteiden mukainen toiminta.
Raatimme valitsi lopulta tohtori Arajärven johdolla yksimielisesti voittajaksi Huopaliike Lahtisen, vanhan perheyrityksen, joka on rohkealla innovoinnilla löytänyt uusia markkinoita ja mahdollisuuksia. Yritys on myös merkittävä työllistäjä käsityöalalla, työllistäessään yli 20 henkeä.
Saumatonta huopatossuyhteistyötä
Huopaliike Lahtista vetävät kolmannessa polvessa sisarukset Jukka Lahtinen ja Riitta Koskinen. Jukka kertoi palkitsemistilaisuudessa mielenkiintoisesti perheyrityksensä historiaa ja toiminnan haasteita. Yrityksen on perustanut vuonna 1921 isoisä Alex Lahtinen. 1950-luku oli huopatossujen kulta-aikaa, jolloin huopatossut olivat suomalaisten perusjalkine niin metsätöissä, koulussa kuin lypsylläkin. Aikoinaan Suomessa on ollut useita huopatossuyrityksiä, mutta nykyään Lahtinen on ainoa toimija. Jukka kertoi, kuinka he ovat haalineet vajoihinsa kaikki saatavissa olevat tuotantokoneet, koska uusia ei enää valmisteta. Tämä tarkoittaa myös sitä, että laitteita huoltaa Jukka itse.
Lahtiset aloittivat yhteistyön maailmallakin tunnetun kenkäsuunnittelijan Aki Choklatin kanssa. Aki toi huopatossuihin uutta ilmettä villeillä ratkaisuilla, joissa kuitenkin on otettu huomioon huopatossun peruslähtökohta eli saumattomuus. Huopatossujen lisäksi Lahtisilla on kauniita huopalaukkuja, saunahattuja, pannun alusia jne.
On hienoa huomata, että käsityöyrittäminen kehittyy eettisesti, perinteitä kunnioittaen, mutta vahvasti uutta innovoiden. Minua ainakin jäi mietityttämään, että mitäs jo hankkisi ensi talveksi uudet Aki Choklatin suunnittelemat huopatossut. Ehkä se kolmaskin kunnon talvi tulee eteläänkin.
Lue myös Taitavan tyypin blogikirjoitus!
Tässäkö yrittäjän paras uudenvuodenlupaus?
Marjatta Leiviskä, liiketoimintajohtaja, Pohjois-Suomi - tammikuu 4, 2012Uuden vuoden alku pysäyttää miettimään, mitä haluamme tulevaisuudelta, pitäisikö tehdä jotain muutoksia omassa elämässä ja mitkä asiat ovat hyvinvoinnillemme tärkeitä. Työn imu ja flow antavat onnistumisen ja hyvänolon tunteita. Intohimoa ja innostusta tarvitsevat sekä yrittäjät että työntekijät. Mistä sitä innostusta sitten saadaan?
Tutkimusten mukaan työntekijät odottavat eniten saavansa työstä tunnustusta sekä mukanaolon tunnetta.
Uuden vuoden alku pysäyttää miettimään, mitä haluamme tulevaisuudelta, pitäisikö tehdä jotain muutoksia omassa elämässä ja mitkä asiat ovat hyvinvoinnillemme tärkeitä. Työn imu ja flow antavat onnistumisen ja hyvänolon tunteita. Intohimoa ja innostusta tarvitsevat sekä yrittäjät että työntekijät. Mistä sitä innostusta sitten saadaan?
Palkka vs. tunnustus
Amerikassa on tutkittu 40 vuoden ajan, mikä työntekijöistä on tärkeintä työpaikalla ja minkä asioiden esimiehet kuvittelevat merkitsevän eniten työntekijöiden työhyvinvoinnille. Työnantajat uskovat, että työntekijä arvostaa eniten palkkaa ja työpaikan turvallisuutta. Todellisuudessa työntekijät odottavatkin eniten saavansa täyttä tunnustusta työstään ja mukanaolon tunnetta. Palkka on työntekijöiden mielessä viidennellä sijalla odotuksissa, eivätkä nämä käsitykset ole juurikaan muuttuneet 40 vuodessa. Suomessa työntekijät odottavat myös eniten mielenkiintoista työtä ja toiseksi täyttä tunnustusta työstä, kuten mm. Vesa Routamaa on tutkinut.
Niin työntekijöille kuin yrittäjille tärkeitä asioita ovat kontaktit toisten henkilöiden kanssa ja arvostuksen saaminen. Nämä asiat ovat tuttuja Maslowin tarvehierarkiasta, ja niiden pitäisi olla itsestäänselvyyksiä meille kaikille. Käytännössä emme kuitenkaan osaa näyttää toisille arvostusta, sama tunne on niin työntekijöillä kuin yrittäjillä. Lisää arvostusta kaipaa 66 prosenttia työikäisistä naisista ja 56 prosenttia miehistä.
Olisiko tässä aihetta uuden vuoden lupaukselle?
- Huomioin työtovereitani ja osoitan käyttäytymiselläni arvostavani heidän työtään joka päivä pienillä eleillä.
- Muistan kiittää hyvistä, pienistäkin suorituksista kanssaihmisiäni.
- Kuuntelen, rohkaisen ja kannustan työntekijöitä.
- Näytän, että uskon henkilön kykyihin saavuttaa odotukset.
Tiedämme, että mielikuvilla ja omalla uskolla on suuri merkitys onnistuneelle suoritukselle ja tavoitteiden toteutumiselle. Esimiesten ja työtovereiden kannustava käyttäytyminen voimistaa tuota uskoa. Eiköhän oteta nämä voimat käyttöön vuonna 2012?
Lifestyleä ja bisnesoppia
Tommi Elomaa, yksikönjohtaja, Yksityistalousyksikkö - joulukuu 14, 2011Kuten blogistamme olette saattaneet jo lukea, olemme mukana Oravanpesä-hankkeen asiantuntijaraadissa perustamassa kahta uutta yritystä Suomeen. Kyseiset yritykset ovat lähteneet aivan tyhjältä pöydältä – kuukausi sitten ei ollut edes liikeideoita valmiina. Näistä toinen – Lifestyle Academy – on lähtenyt liikkeelle melkoisella vauhdilla. Vaikka sen liikeidea onkin lifestylemarkkinoilla, siltä voi ottaa oppia siitä, miten liike-elämässä menestytään.
Kuten blogistamme olette saattaneet jo lukea, olemme mukana Oravanpesä-hankkeen asiantuntijaraadissa perustamassa kahta uutta yritystä Suomeen. Kyseiset yritykset ovat lähteneet aivan tyhjältä pöydältä – kuukausi sitten ei ollut edes liikeideoita valmiina.
Näistä toinen – Lifestyle Academy – on lähtenyt liikkeelle melkoisella vauhdilla. Vaikka sen liikeidea onkin lifestylemarkkinoilla, sillä oli minusta kolme tärkeää oppia myös siitä, miten liike-elämässä menestytään.
1. Innostus ja intohimo vievät vaikka minne!
Kun katsoo uutta toimitusjohtajaa ja muita mukaan lähteneitä yrittäjiä, ei voi kuin ihailla tarmoa ja energiaa, joka heistä pursuaa. Sen voimin ollaan alle kuukaudessa rakennettu bisnesidea ja malli, löydetty yhteistyökumppaneita, perustettu yritys, rakennettu verkkosivut, aloitettu myynti ja löydetty jakelukanavia. Usein tuntuu, että ns. kokeneemmilla liikkeenharjoittajilla ”aika kuluu arvellessa, päivät päätä käännellessä”. Ainakin tällä start-upilla on vauhtia!
2. Laita taustatiimi kuntoon!
Usein tuntuu siltä, että yrittäjille on tärkeää yrittää yksin. Kaikki pitää opetella kantapään kautta ja apua ei pyydetä. Myös Hallitusammattilaiset ry on todennut useasti saman: hallituksissa ei ole ulkopuolisia jäseniä tuomassa uusia ajatuksia ja avaamassa ovia. LifestyleAcademyllä on heti alusta hallituksessaan kokeneita yrittäjiä, jotka avaavat ovia ja luovat verkostoja.
3. Luo uusi markkina!
Kun katsoo perustettavia yrityksiä, useimmat niistä ovat rakennusliikkeitä, kauppoja, pizzerioita, parturikampaamoita jne. Rekisteri-ilmoituksista ei toki pääse kiinni siihen, onko taustalla suurempaa tarinaa, mutta epäilen. Usein nämä pikkuyritykset muistuttavat toisiaan – toki niin tekevät suuremmatkin yritykset. Mutta jos määrittelee markkinansa ihan uusiksi, ainakin saa toimia hetken ilman kilpailua.
Mielenkiintoista nähdä, miten LifestyleAcademy lähtee menestymään. Ainakin ajoitus tulla markkinoille on loistava. Nopean aloituksen ansiosta Lifestyle Academy ehtii vielä mukaan joulumyyntiin – ja vieläpä tänä jouluna. Ja vaikka ympäröivä taloustilanne onkin haastava, ainakaan nämä yrittäjät eivät jääneet odottamaan, että markkinat korjaavat heidän ongelmansa. Siinä olisi ehkä oppia meille kaikille!
Oravanpesän suojattiyritys, start-up Lifestyle Academy, on lähtenyt vauhdilla liikkeelle. Toimitusjohtaja Rita Nordinin johdolla yritys kiitää rohkeasti mukaan vielä tämän vuoden joulumarkkinoille. (Kuva: www.oravanpesa.fi)
Työn flow, yrittäjyyden imu
Helmiina Wihuri, palvelujohtaja, Henki-Tapiola - marraskuu 9, 2011Tommi Elomaa kirjoitti blogissaan Pakko yrittää vai vapaus yrittää yrittäjyyden motiiveista. Hän peräänkuulutti yrittämiseen intohimoa – jos yrittämisestä puuttuu tekemisen intohimo, tuloksia ei synny. Tommi esitti lukijalle kysymyksen: Olenko aloittamassa jotain sellaista, josta nautin ja josta tulen olemaan ylpeä? Intohimonsa löytäneellä yrittäjällä voikin olla käytössään ainutlaatuinen voimavara, joka vie häntä eteenpäin. Tämä voimavara on aito työssä innostuminen, ja se voi ilmetä jatkuvana imuna tai yksittäisinä flow-kokemuksina.
Tommi Elomaa kirjoitti blogissaan Pakko yrittää vai vapaus yrittää yrittäjyyden motiiveista. Hän peräänkuulutti yrittämiseen intohimoa – jos yrittämisestä puuttuu tekemisen intohimo, tuloksia ei synny. Tommi esitti lukijalle kysymyksen: Olenko aloittamassa jotain sellaista, josta nautin ja josta tulen olemaan ylpeä?
Rankka, innostava arki
Nyt ollaan mielestäni asian ytimessä. Suomen yrittäjien työhyvinvointikyselyyn on poimittu havaintoja yrittäjän arkipäivästä:
- Kaksi kolmesta yrittäjästä toimii yhdenmiehen yrityksenä.
- Yrittäjän vuosityöaika noin 2250 tuntia vuodessa, kun se palkansaajalla on noin 1600 tuntia vuodessa.
- Näin yrittäjän työpäivä on noin 3 tuntia palkansaajan työpäivää pidempi.
Moni aloittaa yrittämisen pitkän palkkatyöuran jälkeen. Hyppy tuntemattomaan pelottaa, mutta toisaalta vaakakupissa painaa haave oman unelman ja idean toteutumisesta, sekä vapaus tehdä omia valintoja arjessa.
Intohimonsa löytäneellä yrittäjällä voikin olla käytössään ainutlaatuinen voimavara, joka vie häntä eteenpäin. Tämä voimavara on aito työssä innostuminen, ja se voi ilmetä jatkuvana imuna tai yksittäisinä flow-kokemuksina.
Työurien pidentämisestä puhutaan nyt paljon ja tiedetään, että laadukas työelämä pidentää työuria. Hienoa onkin, että asiaa lähestytään nykyään myös työssä innostumisen näkökulmasta. Tutustu työssä innostumisen hankkeeseen, jossa Tapiolakin on mukana (linkki tekstin lopussa).
Jatkuva imu ja hetkellinen flow
Työn imulla tarkoitetaan pitkäkestoista myönteistä tilaa, jota luonnehtivat tarmokkuus, omistautuminen ja uppoutuminen. Tarmokkuus on kokemusta energisyydestä ja halua panostaa työhön. Omistautuminen on kokemuksia merkityksellisyydestä, inspiraatiosta ja ylpeydestä työssä. Uppoutumista luonnehtii syvä keskittyneisyyden tila, paneutuneisuus työhön ja näistä koettu nautinto. Aika kuluu kuin huomaamatta ja irrottautuminen voi tuntua vaikealta. Työterveyslaitoksen sivuilta löytyy kiinnostavaa tietoa aiheesta.
Flow-kokemuksella tarkoitetaan erityisesti psykologi Mihály Csíkszentmihályin kuvaamaa motivationaalista tilaa, jossa yksilö uppoutuu täysin tekeillä olevaan tehtävään. Flow-kokemukselle on tyypillistä, että ihminen tuntee saavuttavansa tavoitteet, keskittyy täydellisesti, ja ajantaju katoaa. Csíkszentmihályi on tutkimuksissaan todennut ihmisten olevan onnellisimmillaan juuri tällaisina hetkinä elämässään. Katso video täältä!
Aito innostus palkitsee – yrittäjän ja bloggaajankin
Työn imua ja flow-kokemuksia on mahdollista löytää kaikenlaisissa työtehtävissä, mutta ovatko ne pohjimmiltaan juuri niitä tuntemuksia, joita uusi yrittäjä lähtee tavoittelemaan valmistellessaan hyppyä tuntemattomaan?
Pidemmistä päivistä ja taloudellisesta epävarmuudesta huolimatta yrittäjien on havaittu olevan tyytyväisempiä työhönsä kuin palkansaajien. Ehkäpä työn kuormittavuus ei korreloikaan suoraan työn tekoon käytettyjen tuntien kanssa. Onko työn innostavuus, palkitsevuus ja aito merkityksellisyys tärkeämpää?
Tätä blogitekstiä kirjoittaessani tunsin aitoa innostumista. Saanhan kirjoittaa asiasta joka tuntuu merkitykselliseltä. Mitkä asiat tuovat sinulle huippukokemuksia yrittäjän elämässä?
***
Mistä intoa työhön? Tutustu täällä työssä innostumisen hankkeeseen, jossa Tapiolakin on mukana!
Pakko yrittää vai vapaus yrittää?
Tommi Elomaa, yksikönjohtaja, Yksityistalousyksikkö - lokakuu 26, 2011Viime viikkoina yrittäjyydestä on kirjoitettu paljon, mutta vähän uudessa yhteydessä. Toisaalta hehkutetaan, miten Nokialta ”vapautuvat” työntekijät voivat olla Suomen kannalta kullan arvoinen mahdollisuus, jos joukosta löytyy hyviä yrittäjiä. Toisaalta puhutaan pakkoyrittäjyydestä. Uskon, että joukosta löytyy jo valmiita bisnesideoita ja kasvutarinoita, mutta monelle yrittäjyys ei edes tule mieleen.
Viime viikkoina yrittäjyydestä on kirjoitettu paljon, mutta vähän uudessa yhteydessä. Toisaalta hehkutetaan, miten Nokialta ”vapautuvat” työntekijät voivat olla Suomen kannalta kullan arvoinen mahdollisuus, jos joukosta löytyy hyviä yrittäjiä. Toisaalta puhutaan pakkoyrittäjyydestä. Uskon, että joukosta löytyy jo valmiita bisnesideoita ja kasvutarinoita, mutta monelle yrittäjyys ei edes tule mieleen.
Steve Jobsin inspiroiva puhe levisi nopeasti miehen kuoleman jälkeen. Stay hungry, stay foolish, Jobs kehotti.
Aiheeseen liittyy yksi kulttuurimme kummallinen ristiriita. EU-tutkimusten mukaan Suomi on Euroopan toiseksi yrittäjäystävällisin maa Tanskan jälkeen – 78 prosenttia suomalaisista suhtautuu yrittäjyyteen myönteisesti. Samaan aikaan lähes 80 prosenttia ei ole koskaan ajatellut perustavansa yritystä. Yrittäjyys on kuin luomuruoka: lähes kaikista positiivinen asia, mutta ei kuitenkaan päädy ostoskoriin.
Itsensä totettamista Jobsin jalanjäljillä
Mielestäni yrittäjyys on paitsi kansakuntamme kannalta, myös yksilöiden kannalta melkoinen mahdollisuus. Moni meistä on katsonut kuuluisan Stanfordin yliopistolla taltioidun puheen, jossa edesmennyt Steve Job varoittaa elämästä jonkun muun elämää ja toteuttamasta jonkun muun ajatuksia. Jos ne eivät tunnu hyviltä, pitää etsiä mahdollisuuksia itsensä toteuttamiseen. Muistelen jonkun suomalaisenkin pakinoitsijan taannoin epäilevän, että tämä maa on täynnä noin 38 vuotiaita ihmisiä, jotka työpäivän jälkeen ihmettelevät, että ”ei tässä elämässä näin pitänyt käydä”. Jobs lienee ollut oikeassa.
Muutoksesta mahdollisuuteen?
Helsingin Sanomat taannoin kirjoitti että, pakkoyrittäjyyden kasvussa on kyse suuremmasta muutoksesta. Miten sitten kääntää muutos mahdollisuudeksi parhaalla mahdollisella tavalla? Työ- ja elinkeinoministeriö on jo nimennyt työryhmän, joka tutkii asiaa lainsäädännöllisestä näkökulmasta.
Itse uskon, että tässä tarvitaan muutakin. Meillä olisi paljonkin mahdollisuuksia tehdä yrittämisen aloituksesta nykyistä helpompaa. Hyviä rakenteita on jo olemassa, mutta pitäisi löytää myös uusia vastauksia:
- Miten vapauttaa aikaa yrittämiseen?
- Miten helpottaa pienyrittäjien verkostoitumista, jotta he voivat kilpailla suuremmista kokonaisuuksista?
Ja ehkä suurimpana haasteena:
- Miten auttaa yrittäjiä kaupallistamaan ideansa?
Mistä intohimo tekemiseen?
Millään mainitsemistani asioista ei ole vaikutusta, jos aloittelevat yrittäjät eivät nauti siitä mitä tekevät. Silloin siitä puuttuu tekemisen intohimo, eikä tuloksia tule. Intohimoa peräänkuulutin myös aiemmassa blogikirjoituksessani, joka herätti mukavasti keskustelua.
”Pakkoyrittäjien” lisäksi Suomessa on onneksi suuri joukko yrittäjiä, jotka ovat yrittäjiä, koska se on paras keino itsensä toteuttamiseen. Siksi jokaisen yrittäjyyttä pohdiskelevan pitäisikin kysyä itseltään seuraava kysymys:
Olenko aloittamassa jotain sellaista, josta nautin ja josta tulen olemaan ylpeä?