Artikkelit avainsanalla ‘pakkoyrittäjyys’
Pakko yrittää vai vapaus yrittää?
Tommi Elomaa, yksikönjohtaja, Yksityistalousyksikkö - lokakuu 26, 2011Viime viikkoina yrittäjyydestä on kirjoitettu paljon, mutta vähän uudessa yhteydessä. Toisaalta hehkutetaan, miten Nokialta ”vapautuvat” työntekijät voivat olla Suomen kannalta kullan arvoinen mahdollisuus, jos joukosta löytyy hyviä yrittäjiä. Toisaalta puhutaan pakkoyrittäjyydestä. Uskon, että joukosta löytyy jo valmiita bisnesideoita ja kasvutarinoita, mutta monelle yrittäjyys ei edes tule mieleen.
Viime viikkoina yrittäjyydestä on kirjoitettu paljon, mutta vähän uudessa yhteydessä. Toisaalta hehkutetaan, miten Nokialta ”vapautuvat” työntekijät voivat olla Suomen kannalta kullan arvoinen mahdollisuus, jos joukosta löytyy hyviä yrittäjiä. Toisaalta puhutaan pakkoyrittäjyydestä. Uskon, että joukosta löytyy jo valmiita bisnesideoita ja kasvutarinoita, mutta monelle yrittäjyys ei edes tule mieleen.
Steve Jobsin inspiroiva puhe levisi nopeasti miehen kuoleman jälkeen. Stay hungry, stay foolish, Jobs kehotti.
Aiheeseen liittyy yksi kulttuurimme kummallinen ristiriita. EU-tutkimusten mukaan Suomi on Euroopan toiseksi yrittäjäystävällisin maa Tanskan jälkeen – 78 prosenttia suomalaisista suhtautuu yrittäjyyteen myönteisesti. Samaan aikaan lähes 80 prosenttia ei ole koskaan ajatellut perustavansa yritystä. Yrittäjyys on kuin luomuruoka: lähes kaikista positiivinen asia, mutta ei kuitenkaan päädy ostoskoriin.
Itsensä totettamista Jobsin jalanjäljillä
Mielestäni yrittäjyys on paitsi kansakuntamme kannalta, myös yksilöiden kannalta melkoinen mahdollisuus. Moni meistä on katsonut kuuluisan Stanfordin yliopistolla taltioidun puheen, jossa edesmennyt Steve Job varoittaa elämästä jonkun muun elämää ja toteuttamasta jonkun muun ajatuksia. Jos ne eivät tunnu hyviltä, pitää etsiä mahdollisuuksia itsensä toteuttamiseen. Muistelen jonkun suomalaisenkin pakinoitsijan taannoin epäilevän, että tämä maa on täynnä noin 38 vuotiaita ihmisiä, jotka työpäivän jälkeen ihmettelevät, että ”ei tässä elämässä näin pitänyt käydä”. Jobs lienee ollut oikeassa.
Muutoksesta mahdollisuuteen?
Helsingin Sanomat taannoin kirjoitti että, pakkoyrittäjyyden kasvussa on kyse suuremmasta muutoksesta. Miten sitten kääntää muutos mahdollisuudeksi parhaalla mahdollisella tavalla? Työ- ja elinkeinoministeriö on jo nimennyt työryhmän, joka tutkii asiaa lainsäädännöllisestä näkökulmasta.
Itse uskon, että tässä tarvitaan muutakin. Meillä olisi paljonkin mahdollisuuksia tehdä yrittämisen aloituksesta nykyistä helpompaa. Hyviä rakenteita on jo olemassa, mutta pitäisi löytää myös uusia vastauksia:
- Miten vapauttaa aikaa yrittämiseen?
- Miten helpottaa pienyrittäjien verkostoitumista, jotta he voivat kilpailla suuremmista kokonaisuuksista?
Ja ehkä suurimpana haasteena:
- Miten auttaa yrittäjiä kaupallistamaan ideansa?
Mistä intohimo tekemiseen?
Millään mainitsemistani asioista ei ole vaikutusta, jos aloittelevat yrittäjät eivät nauti siitä mitä tekevät. Silloin siitä puuttuu tekemisen intohimo, eikä tuloksia tule. Intohimoa peräänkuulutin myös aiemmassa blogikirjoituksessani, joka herätti mukavasti keskustelua.
”Pakkoyrittäjien” lisäksi Suomessa on onneksi suuri joukko yrittäjiä, jotka ovat yrittäjiä, koska se on paras keino itsensä toteuttamiseen. Siksi jokaisen yrittäjyyttä pohdiskelevan pitäisikin kysyä itseltään seuraava kysymys:
Olenko aloittamassa jotain sellaista, josta nautin ja josta tulen olemaan ylpeä?